Tässä meillä viihtyviä "kotieläimiä"

Tällä hetkellä ei ihan hirveästi inspiroi tehdä mitään.
Anoppi sairastaa ja hänen tilanteensa huononee päivä päivältä. Palvelutalossa hoitajat olivat luvanneet hoitaa anoppia siellä niin pitkään, kuin vain on mahdollista, mutta eilen siellä pärjäämisessä todennäköisesti tuli raja vastaan. Ilmeisesti kipujenkin johdosta anoppi on ollut hirveän levoton ja ahdistunut, hetkeäkään ei istu paikallaan, vaan vaeltaa pitkin huoneita ja käytäviä. Paha dementia yhdistettynä vahvoihin kipulääkkeisiin tekee hänet aivan sekaiseksi, oikeastaan yhtään järkevää lausetta häneltä ei enää saa.
Eilen illalla jouduimme sitten lopulta viemään hänet sairaalaan, jossa hänen kipulääkityksensä koitetaan saada kohdalleen, mikä todennäköisesti johtaa siihen, että anoppi ei enää pärjää palvelutalossa, vaan joutuu jäämään sairaalaan. Tätä mieltä ainakin lääkäri oli hänen kanssaan keskusteltuamme. Jokainen varmaan tietää mitä siitä seuraa, kun lääkeannosta (morfiinia tietenkin) lisätään!
Miksi ihminen ei saa vanheta normaalisti, ilman kaiken maailman sairauksia?! Siinäpä kysymys!

On tässä sattunut ja tapahtunut muutakin...
Eilen aamulla, kun istuin aamukahvilla ja selailin kaikessa rauhassa päivän lehteä, kuului vintistä aivan mahdoton kolina... Mulla tietenkin melkein sydän pysähtyi, että mikä rosvo siellä mahtaa olla. Kuuntelin ja olin kuin "pissa sukassa", välillä oli hiljaista ja taas kolisi, tätä jatkui ja jatkui. En ilennyt mennä katsomaankaan, vaan soitin miehelle töihin; ajattelin, että jos vaikka tulisi pelastamaan minut murhamiehen kynsistä ;>)
Mies sanoi, että sama kolina sieltä oli kuulunut aamulla hänen lähtiessäänkin. Hän oli kuulemma käynyt monta kertaa katsomassa, mutta ei siellä mitään ollut. Oli sitten todennut, että varmaan oravat mellastaa räystäällä, jossa ne yleensä pitävät juoksukilpailujaan.
Sovittiin, että laitan ovet kiinni vinttiin ja tutkitaan asiaa sitten, kun hän tulee töistä kotiin. No, minä jatkoin hommiani, välillä kolisi ja välillä oli hiljaista.
Miehen tultua töistä, mentiin sitten tutkimaan, mutta ei mitään näkynyt. Kunnes kuului ihan pientä vikinää... ja siinä se metelin pitäjä oli - yhdessä nurkassa hiiri nokastaan kiinni hiirenloukussa. Ei ollut kuollut, vaan koko päivän oli yrittänyt itseään irti ja mennyt sen loukun kanssa ympäri lattiaa. Ihme, että ei ollut edes pökertynyt kivusta. Vaikka hiiri olikin, ei sen silti olisi tarvinnut joutua kärsimään.
Jokohan olisi ollut viimeinen noita iljetyksiä!!
Hiirenloukku siksi, että viikko sitten mennessäni vinttiin sitten syksyn, kauhukseni huomasin, että pikku vierailijat olivat tehneet aikamoista tuhoa siellä. Ei muuta, kuin kaikki kama vintiltä pihalle ja roskiin; no tulipahan tehtyä kevätsiivous siellä! Ei tarvi enää aloittaa laihdutuskuuria, jotta vintillä olleet vanhat "komerossa kutistuneet" vaatteet mahtuisi päälle, kun niitä ei enää ole. Kolme hiirtä jäi silloin kiinni ja nyt vielä tämä yksi tuli tarkistamaan tilannetta.

Että näin täällä!