Viimeiset kaksi viikoa on ollut työntäyteistä aikaa, ja vapaa-aika on jäänyt vallan olemattomiin.
On ollut budjettien ja toimintasuunnitelmien tekemistä yms.

Kiire ja ajan vähyys rupesi käymään jo niin hermoille, että oli pakko jättää jotain väliin ja ainoa ei pakollinen oli tämä blogi, joten sen vuoksi sitten pidin pienen paussin täällä.

Daniilkin on ollut mummulassa jo kaksi viikkoa, kun hänen äitinsä oli Pietarissa hoitamassa omaa mummuaan sairaalassa ja isänsä oli töissä ja illat rakennuksella. Mummun tilan huononnutta Danin isäkin lähti Pietariin.

Tuollaisen pienen ihmisen kanssa vaan tuota  puuhaa
on kummasti koko päivälle.

Viime perjantaina mummu oli mennyt koomaan, ja kun mitään ei ollut tetävissä, tulivat Danin vanhemmat maanantai-iltana kotiin. Tänä aamuna kuitenkin joutuivat lähtemään takaisin Pietariin järjestelemään hautajaisia, mummu ei ollut jaksanut taistella elämästään, vaan oli nukkunut pois maanantain ja tiistain välisenä yönä.


Kyllä tuolla naapurissa nykyään tavallisen ihmisen sairastaminen on hankalaa. Jos joudut sairaalaan, siellä on oltava hoitajat (omaiset) mukana, sairaanhoitajat siellä eivät juurikaan auta esim. syömisessä, kuvauksiin viemisessä yms. Tämän vuoksi mummu ei ollut suostunutkaan lähtemään sairaalaan ilman Danin äitiä, joka on aina ollut mummulle tosi läheinen.

Nytkin Marina (Danin äiti) oli joutunut yksin nostelemaan melkein tajutonta mummua hoitopöydälle ja siitä takaisin yms. Eli siellä omaiset tekevät sen, mitä meillä sairaanhoitajat. Onneksi Marina on töissä vanhusten palvelutalossa, niin on tekniikat hallussa, muuten ei pienenä ihmisenä olisi jaksanut mummua siellä nostella joka paikkaan.

Rikkailla siellä on tietenkin omat sairaalansa ja niissä hoito sen mukaista.
Eihän tuollakaan sairaalassa, missä mummu oli, varsinaisessa hoidossa mitään vikaa ollut, tehtiin kaksi leikkausta ja kaikki näyttikin jo paremmalta, mutta lopulta mummulla ei ollut sitten kuitenkaan halua enää taistella elämästään, vaan antoi periksi. Tautia itsessään ei olisi täysin
saatu parannettua  meilläkään.
Sairaalassa oli siistiä ja teholla, missä mummukin lopussa oli, hoito kyllä pelasi.

Venäjällä hautajaiset pidetään kolmen päivän kuluessa kuolemasta, joten meillä ei ollut mahdollisuutta lähteä hautajaisiin, koska emme olisi viisumia saaneet näin pian. Olisin halunnut olla saattamassa mummua hänen viimeiselle matkalleen. Hän oli sydämellinen ja ihana ihminen, onneksi sain tutustua häneen Marinan myötä.

Taas eilen tuli uusi yllätyskin tämän koneen rikkoutumisen vuoksi. Ajattelin hakea mummusta kuvaa hautajaisiin pöydälle laitettavaksi ja koitin avata albumiohjelmaani. No, se tietenkin piti ensin asentaa uusiksi ja sen jälkeen paljastui karmea totuus. Olin kaikkiin kuviini lisännyt tunnisteet, joiden mukaan löydän kuvat melkein napin painalluksella, mutta nyt kaikki tunnisteet tipotiessään. Kuvia on yli 10 000, joten ei ihan yksinkertainen juttu tehdä uusiksi, ja jatkossa tietyn kuvan löytyminen ei olekaan helppo juttu. Tippa tuli väkisin silmään.
Olenkohan stressaantunut, kun tuntuu, että tippa tulee linssiin niin helposti nykyään!

Onneksi nyt paistaa aurinko, niin mielikin vähän piristyy!

Aika sekamelska koko kirjoitus, sillä koitin äkkiä jotain kyhätä, ennenkuin lähden Dania hakemaan koulusta. Koittakaa saada selvää.

Illalla, kun tullaan Jämsän reissulta (pelireissu) kotiin, vois kokeilla tuota alla olevaa temppua ; ) Mahtaisikohan tehota meikäläiseen noin hyvin?

zwani.com myspace graphic comments