Selailin vanhoja valokuvakansioita ja sieltä sattui käteeni pari kuvaa, jotka ajattelin näyttää teillekin.
Tässä kuvassa poseeraamme rusetit päässä siskojeni kanssa äidin ompelemissa "koltuissa" ja ihanissa papiljottikiharoissa.

Äitimme oli hyvä ompelija, ja hän tekikin kaikki vaatteemme. Vaikka tuohon aikaan oli varmaan tiukkaa  taloudellisesti, niin meillä sisaruksilla oli äidin ompelutaidon ansiosta aina nättejä ja uusia vaatteita. Tuntui kivalta, kun koulussakin opettaja aina kehui meidän uusia "kolttujamme".

Minä olen tuossa vasemmalla ja "Harakka" oikealla, keskellä meidän pikkusiskomme, joka ei ole innostunut tästä "bloggaamisesta" lainkaan (miksiköhän?).



Ensimmäinen pojalta saamani pusu
Tässä taas on minun ensimmäinen suuri rakkauteni, naapurin Eero. Hänen perheensä muutti Helsingistä naapuriimme, kun olin pikkutyttö. Heillä oli kaksi lasta, joista vanhin, tyttö, oli jäänyt oman perheensä kanssa Helsinkiin.
Muistan, kuinka perheen poika, joka oli minua vuoden vanhempi, alkoi heti muuton jälkeen kävelemään päivittäin moneen kertaan meidän talomme ohitse, ilmeisesti haluten tutustua. Eikä siinä kauaa mennytkään (kiitos minun vilkkauteni ja uteliaisuuteni), kun jo olimme erottamattomat ystävykset.

Meillä oli tietenkin  tarkoitus mennä naimisiin isona, mutta valitettavasti hänen perheesä muutti takaisin Helsinkiin muutaman vuoden kuluttua. Kävin heidän luonaan Helsingissä muutaman kerran ja Eero myös meillä hiihtolomilla ja kesälomilla. Helsingin matkat olivat aina suurta juhlaa maalla asuvalle pikkutytölle siihen aikaan, eihän pääkaupungissa monet päässeet käymään. Oli siellä kaikki niin "suurta".

Eero oli oikein kiva poika muuten, mutta hän aina söi kaikista tumpuistani peukalot. Talvella hän näet usein lainasi meiltä minun tumppuni, kun omat olivat aivan märät ja hänellä oli tapana aina pureskella niistä peukalot ;-)