Vihdoin minäkin onnistuin päiväsaikaan saamaan kurren tähtäimeen.
Dani huomasi sen puussa, kun olimme haravoimassa pihaa. Hyvin opetettuna hän heti "kipitti" ilmoittamaan mummulle havainnostaan.
Äkkiä kamerat (Danille mummun vanha) sisältä, ja sitten kuusen alle räpsimään.
Vähän oli hankala tuota veitikkaa kuvata, kun aina oli joku oksa edessä ja tarkennus meinasi aina osua siihen. Jalustaakaan ei siihen hätään ennättänyt laittaa, joten käsivaralla piti koittaa sojotella.
Klikkaa kuvia!
Kurre vähän ihmeissään katseli, että mitähän tässä nyt tapahtuu!
Jos olen aivan hiljaa, tunkeilijat kenties lähtevät pois!
Tepsisiköhän tuijottaminen!
Eivätkö ne tosiaan meinaa häipyä!
Jospa pyllistäisin! Heh heh, taisi tehota... lopultakin lopettivat osoittelun noilla mustilla möhkäleillä!
Punarintakin "eksyi" pihapuun oksalle.
Oli niin kiireinen, ettei meinannut millään ehtiä kuvattavaksi.
Välillä piti sojottaa kameralla taivaalle, kun kurkiparvi ylitti meidät kauhean metelin kanssa.
Lämmintä sunnuntaita kaikille!
Kommentit