On tämä maailma mennyt kummaksi; kun tietokone hajoaa, tulee itku!
Mulle kävi just näin.

Olimme Danin kanssa juuri aloittelemassa Karvis-pelin pelaamista viime torstaina, kun koneesta kuului poksahdus. Ääni oli kuin sählölamppu olisi mennyt rikki, koneen sisältä lensi joku palanen pöydälle ja kaikki pimeni.
Se oli sitten siinä.

Ensin minuun iski paniikki; mitä nyt, hävisikö kaikki tiedot koneelta, miten hoidan kaikki asiat, jotka vaativat netin käyttöä. Hetkeen en osannut tehdä mitään, kun ajattelin, mitä kaikkea on voinut hävitä taivaan tuuliin. Täytyy sanoa, että itku ei ollut kaukana.

Olin juuri alkuviikolla ajatellut, että pitäisi taas ottaa varmuuskopiot tiedostoista, mutta aikaa tuolle hommalle ei vain ollut löytynyt. Nyt sitten siis olisivat hävinneet mm. kirjanpidot ja kaikki muut tiedot tältä kaudelta (tarkoitan noita seuran juttuja), ei varmaan tullut edes mieleen kaikki, mikä olisi hävinnyt.  Jokainen tämän vuoden puolella ottamani kuvakin olisi kadonnut, en ollut ehtinyt niitäkään kopioimaan.


Vähän toinnuttuani, heräsi kuitenkin toivo, ehkei sittenkään ollut mennyt kovalevy, sillä tuo "sirpale", joka koneesta lensi, ei ollut mielestäni kovalevystä. Vai oliko sittenkin?

Seuraavaksi ajattelin, että nyt kone pitäisi saada mahdollisimman äkkiä korjaukseen, koska se on minun hommissani tärkein työkalu.
Minulla ei ollut autoa kotona, koska mies oli mennyt sillä töihin, joten ei auttanut muu, kuin soittaa hänelle, että nyt horioppia ruokatunnilla kotiin ja heittämään konetta huoltoon. Onneksi minulla on kiltti mies, joka ymmärsi hätäni.

Liikkeessä kaveri sitten lupasikin tutkia koneen mahdollisimman pian ja jo parin tunnin päästä tulikin tieto, että koneen emolevy oli sanonut työsopimuksensa irti. Ilmeisesti virtapiikki oli rikkonut koneen virtapuolella jotain, joka sitten oli tehnyt tehtävänsä emolevylle. Mutta TIEDOT OLISIVAT TALLELLA!

Taas meinasi tulla itku, niin helpottunut olin.


Sovimme liikkeen kaverin kanssa, että hän kokoaa minulle uuden vastaavan koneen (tosin huomattavasti tehokkaamman) ja laittaa sinne myös nuo vanhat kovalevyt.

Uusi tehokkaampi kone olikin minulla työpöydällä jo perjantaina klo 17.00. Taas kerran sain siis tosi hyvää palvelua Nokialla toimivasta Pelikoneesta. Siellä palvellaan asiantuntevasti ja ripeästi, koskaan ei ole mikään maannut kauan esim. huollossa, kuten valitettavasti monessa paikassa tapahtuu. Hinnatkin ovat kohdallaan.


Hienoa siis, että tiedot on tallella, mutta kaikki ohjelmat on asennettava uudestaan. Minulla oli paljon erilaisia apuohjelmia asennettuna, joita kaikkia en varmaan asenna uudestaan, mutta tarvittavia juttujakin on paljon. Monet pitää rekisteröidäkin uudestaan, eli kaiveltava tiedot tunnuksista esiin. Tarvitsen myös tuossa jääkiekkohommassa erilaisia tunnuksia monille nettisivuille, joissa päivitetään erilaisia juttuja mm. jääkiekkoliiton sivuille.  Noille sivuille mennessä kone tietenkin muisti nuo tunnukset ja salasanat, nyt ne on kaikki taas laitettava uudestaan.

Sekin on harmi, että suosikit-listalta hävisi monta hienoa ja tarpeellistakin sivua. Toivottavasti pikkuhiljaa löydän ne.

Onneksi minulla on tuo kannettava, ja mokkula, eli jotenkin pääsin lukemaan edes mm. sähköpostit. Blogivierailuja ei tuolla (mokkulalla) viitsinyt (hermo ei kestä) tehdä, on sen verran hidasta ja kun tämä Vuodatus takkuilee muutenkin. En kuitenkaan ole teitä blogiystäväni unohtanut, vaikka en ole päässytkään vierailulle.

Vasta, kun olin jo uuden koneen saanut kotiin, tuli mieleeni, että miksen asentanut tuota pöytäkoneella olevaa laajakaistaa kannettavalle
(voi minua tyhmää).

On tässä konerikossa positiivisetkin puolensa: AINAKAAN VÄHÄÄN AIKAAN EI OLE VAPAA-AJAN ONGELMIA ;)

Recados e Imagens - Glitters - Orkut