Taas on ollut aika huikun bluigua perjantaista lähtien.

Ensin perjantaina, heti miehen tultua töistä, läksimme illaksi jäähallille. Meillä oli kotipeli, ja sen valmistelut aina vievät aikaa, joten paikalle on mentävä ajoissa. Kotiin tultiin vasta lähellä yhtätoista.

Lauantaina aamulla heti takaisin hallille, luistelukoulu alkoi 9.45 (vasta kolmannen kerran tämän vuoden puolella Huuto).

Luistelukoulun jälkeen lähdimmekin sitten kiireesti Kauniaisiin vieraspeliin. Siinä se lauantai päivä sitten olikin jo pulkasssa, sillä kotona oltiin illalla yhdeksän jälkeen. Sen jälkeen ei sitten muuta jaksanutkaan, kuin mennä sohvalle vattansa viereen (kuten Blue Nun:llakin on tapana) ja töllöttää telkkaria.

Tänään sitten ei ollutkaan mitään pakollista ja koska oli niin kaunis keväinen päivä, oli ihan pakko lähteä ulkoilemaan!



Ajelimme ensin tällaisia pikku kujia...

... ja poikkesimme Pyynikin näkötornilla "naistenpäivämunkkikahvilla"

 

Tässä teillekin, kaikki ihanat naiset, kuuluisia näkötornin sokerimunkkeja! Arvatkaa, maistuiko kuuma kahvi ja sokerimunkki ulkoterassilla hyvältä?

 

Ilma oli tosiaan kaunis kuin morsian ja muutkin (kuin me) olivat lähteneet sankoin joukoin nauttimaan siitä.

-----

Sitten näin JOTAIN, ja ajattelin, että nyt minua kerrankin onnisti; saisin tallennettua muistikortille sellaista, mitä en ole koskaan ennen nähnyt, saati saanut vielä siitä kuvaa.

No, minun tuurillani joukko lapsiakin oli "sen" huomannut ja juoksivat tietenkin kuvaamaan sitä kännykkäkameroillaan!

Ja niin siinä kävi taas kerran; "se" pelästyi ja lensi pois, eikä minua taaskaan onnistanut!

Eli kanahaukka oli juuri ollut aterialla, mutta pelästyi tietenkin lapsilaumaa ja pakeni paikalta.
Jäljistä päätellen sorsa parka oli taistellut kovin henkensä puolesta.

Ei ollut kiva katseltava, ilmankos yksi lapsistakin totesi toiselle: "Voi, ja on vielä naisten päiväkin!"

Kaikesta huolimatta aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!