Illalla olimme laittaneet kellon soimaan aikaisin lauantaiaamuna, jotta pääsisimme liikkeelle ajoissa ja ehtisimme näkemään paljon.
Soimme aamiaisen, joka oli ihan perinteinen englantilainen, eli makkaroita, pekonia, munia yms. Teen sijasta joimme kahvia, joka oli yllätys yllätys tosi hyvää. Olin luullut, että siellä ei saa kunnon kahvia, mutta erehdyin. Joka paikassa, missä poikkesimme kahville, se oli oikein hyvää, paljon parempaa kuin kotona esim. huoltoasemien kahvioissa.
Lenkkarit jalkaan ja menoksi...
Tämä merkki tuli meille tuon kolmen päivän aikana varsin tutuksi.
Ensimmäinen pysäkki oli Piccadilly Circus.
Tämähän on pakollinen kuvauskohde Lontoon matkailijalle.
Kunnon kuvia ei oikein saanut, sillä monet ympärillä olevat rakennukset olivat "paketissa".
Kauppaankin poikkesimme, sillä Lillywhites sijaitsee näillä kulmilla. Liike myy urheiluvaatteita, mm. englantilaisjoukkueiden paitoja ym. Ostimme sieltä pojille paidat tuliaisiksi.
Kierreltyämme aikamme ympäriinsä, painuimme taas maan alle ja metroon. Metroasemilla pisti silmiin se, että niillä ei ollut lainkaan roskiksia. Pommit nääs on niin helppo heittää vaivihkaa roskien joukkoon.
Nousimme maanpinnalle aivan Harrods'tavaratalon vierestä. Siinä se nyt oli, paikka jossa prinsessa Dianakin oli tehnyt ostoksia ja jonka omistajan pojan kanssa seurusteli ennen kuolemaansa.
Oli niin arvokkaan näköinen paikka, että ajattelin voinko lainkaan mennä sisään lenkkareissani? Uskaltauduin kuitenkin.
En päässyt kuin pari metriä ulko-ovelta, kun vartija tai mikä lienee portsari jo huusi perääni. Ajattelin, että jaha, tämä tyttö taitaa olla liian köyhän näköinen tänne.
Mutta ei sentään, käski vain minun ottaa repun pois selästä? Pelkäsi ilmeisesti, että minulla ei ole rahaa korvata, jos sillä jonkun esineen huiskaisen maahan (ei olisi ollutkaan). ;D
Ei paljon oviaukkoa pidemmälle tohtinut mennä eri osastoilla.
Vaikka täällä kaikki oli "hinnan kiroissa", ei Lontoo muuten ollut mitenkään erityisen kallis, jos vertaa Suomen hintoihin. Hyvin samoissa hinnoissa kuin meillä.
Juustoissakin löytyi.
Täytyy sanoa, ettei ollut minun kauppani, liian fiiniä!
Kuvat ovat aika kehnoja, sillä en uskaltanut käyttää salamaa ja muutenkin koitin ottaa vähän vaivihkaa, jotten saisi vartijoita "niskaani".
Tavaratalossa on myös Dianan ja Dodin "muistopöytä".
Tavaratalossa on yli 300 osastoa, joten osa (melkein kaikki) osastoista jäi kiertämättä ja suunnistimme ulos ja jatkoimme matkaamme.
Aikamme taas kierreltyämme maan päällä, siirryimme maan alle ja sitä kautta Kensingtoniin.
Tästä vaan vartijoiden ohi kuin paremmatkin ;D
Katu oli tosi kaunis. Sen molemmin puolin sijaitsi eri maiden lähetystöjä, myös Suomen.
Kuvaaminen tällä kadulla jäi vähiin, sillä tuo auton takana tuleva vartija näytti, että kamera pois! No, olihan siellä vartijoiden kopin ikkunat täynnä kuvauskieltoja, mutta enhän minä niitä tohkeissani ollut huomannut ennen kuin vasta kotona näistä kuvista.
Tässä sitten on Kensington Palace, jossa prinsessa Diana ja prinssi Charles asustivat aikoinaan. Tämän portin edessä oli silloin Dianan kuoltua se mielettömän suuri kukka- ja lahjameri.
Ei mitenkään erikoisen näköinen rakennus, ympäröivä pihakin oli vielä kovin "alaston".
Tilaa kuitenkin varmasti piisasi "pienelle perheelle".
Ihmisiä oli palatsia ympäröivillä puistoalueilla paljon.
Lontoolaisilla näyttää olevan tapana mennä perheittäin puistoon piknikille, ainakin paljon heitä puistoissa istuskeli.
Mikäs tässä olisi piknikillä istuskella!
Jossain vaiheessa päivää kuljimme uudestaan myös täällä Lontooon parlamenttitalon kulmilla.
Kello kymmenen illalla oltiin jo aivan valmiit petiin (kotona en ennen kahta yleensä ikinä).
Jatkuu seuraavassa "numerossa" ...
PS. Nyt hajosi kannettava ;( (grrrr... grrr...)
Kommentit