1266564vbhb1m2d49.gif

Eikös tämä ole Vuodatuksen blogi, tänne sopii siis hyvin tämä minun vuodatukseni :)

Tämä voi olla aika sekava kertomus, mutta toivottavasti löydätte asian ytimen.

Kuten tiedätte , olen vahvasti mukana nokialaisessa jääkiekkoharrastuksessa. 

Eli olen (myös mieheni) siis antanut
pikkusormeni ja sitä myötä koko käden lasten ja nuorten hyväksi (ainakin omasta mielestäni) toimimiselle.

Meidän seuramme ideologia on aina ollut, että jokaisella olisi
mahdollisuus harrastaa lajia taitoihin, varallisuuten yms. katsomatta.

Viime vuonna tänne kuitenkin perustettiin (muutama liikemies, joiden pirtaan ei sopinut meidän ideologiamme) kilpaileva seura, joka nyt joka asiassa koittaa lyödä meidän vanhaa (100v) seuraa
maan rakoon.

Tämä uusi seura toimii pelkästään kilpailullisella pohjalla, eli sinne valitaan vain mukamas "huippuja" (kuka voi tietää 6-8 vuotiaan lopullisista jääkiekkotaidoista ja loppuuko into jo ensi viikolla), maksutkin ovat aivan eri luokkaa kuin meillä.

 No, ei siinä mitään, olisihan näillä muilla mahdollisuus harrastaa meillä, mutta kun kaupunkikin on lyöttäytynyt meitä vastaan, eli meille ei anneta enää toimintaedellytyksiä; jäävuoroja suhteessa pelaaja/joukuemäärään nähden meillä huomattavasti vähemmän. Meillä lisensioituja toiminnassa mukana olevia inan alle 600 ja naapurilla 170, silti jäävuoroja sama määrä.

Anna siinä sitten jäävuoroja jääkiekkoliiton suosituksien mukaiset määrät, kun jäätä ei yksinkertaisesti ole. :(   Me joudumme laittamaan jäälle kolmekin joukkuetta kerrallaan, kun kilpailija harjoittelee 10 pelaajalla koko kentällä. EI NAURATA!


Veimme asian eiliseen liikuntalautakunnan kokoukseenkin, mutta tuloksetta.

Nyt on mieli maassa, kun ajattelen sitä työmäärää, mitä meillä seurassa tehdään ja niitä satoja lapsia ja nuoria, jotka tästä nyt sitten kärsivät.

Tekisi mieli lyödä hanskat naulaan, mutta luonteeseeni kuuluu, että periksi ei anneta.

Tunnen itseni kuitenkin niin VOIMATTOMAKSI, kun pitää taistella tuulimyllyjä vastaan.

Tässä nyt sitten mieheni kanssa  koitetaan toisillemme todistaa, että tämä on hienoo, jatketaan vaan.

Mielessä on kyllä käynyt, että täytyy varmaan vaihtaa lajia ja ruveta toimimaan painissa (Dani aloitti syksyllä painiharrastuksen), siinä ei ole (ainakaan vielä) kilpailevaa seuraa lyömässä kapuloita rattaisiin.

En voi mitään, mutta olen sellainen, että näen punaista, kun huomaan, että touhu on epäreilua, eikä kaikkia kohdella tasavertaisesti. Toki jokainen saa perustaa vaikka kymmenen seuraa, mutta toiminnan pitäisi olla reilua.

Täällä tuon uuden seuran perustamisessakin oli ja on edelleen selvittämättömiä juttuja. Meiltä katosi muutaman joukkueen lisäksi heidän matkaansa seuran omaisuutta, joukkueiden tilit oli tyhjennetty ym. Mutta tämä on taas eri juttu, ei siitä sen enempää.

Kysymyksessä ei siis ole elämää suurempi juttu, mutta kuitenkin ...

Onneksi mummulla ja papalla on seurana tuo meidän lapsenlapsemme Daniil (6v), hänen kanssaan telmiessä nämä murheet aina unohtuu vähäksi aikaa!


223476nzwlhcv533.gif
Mitähän tässä vois tehdä?