1597269.jpg
Parhaat kaverukset päiväkodista.

Tiistaina haettiin anoppi sairaalasta (taas kerran) kotiin, eli palvelutaloon. Ilmeisesti hänen lääkityksensä saatiin kohdalleen, että pärjää jälleen siellä, tai sitten hoitajat väsyivät hänen vahtimiseensa. Anoppi kun on niin levoton, että ei pysy yhtään paikallaan, vaan touhuaa pitkin osastoa kaikenlaista "hommaa" tehden. Kun kävimme häntä katsomassa, silloinkin koko ajan kovassa menossa käytävään vaeltamaan, melkein väkisin sai kiskoa hänet takaisin huoneeseen.
Muutenkin ihan sekaisin, ei ihme, dementian lisäksi vielä kova lääkitys päällä.
Keskiviikkona piipahdimme miniän kanssa anoppia katsomassa, tuntui olevan aika hyvässä kunnossa, tanssimaan kun olisi pitänyt päästä koko ajan. Voi, kun muisti vielä pelaisi, niin voisi hänen kanssaan keskustella, nyt se on melkein kuin "lapsen" kanssa lepertelyä. Hyvä kuitenkin, että kivut ovat ainakin vähän aikaa hallinnassa.
Anopin luona vierailun jälkeen kävimme puutarhalla ostamassa muutaman kukan pihalle, jos ehtisi sitten torstaina niitä istuttamaan.
Illalla pääsimme papan kanssa meidän pikku eskarilaisen kevätjuhliin päiväkotiin. Siellä sitä sitten mennä viipotettiin ja mummua ja pappaa esiteltiin kavereille ties monennenko kerran.
Juhlan päätteeksi eskarilaisille jaettiin todistukset, joka olikin heille tärkeä juttu. Ensimmäinen todistus koulusta - siitä se alkaa pitkä koulutie. Aika haikeaa, sillä edessä on kohta ero monivuotisista kavereista.
Kuviakin on tullut otettua taas pitkästä aikaa, kun ollaan oltu niillä meidän retkillämme ja nyt tuolla kevätjuhlassa, joten niiden kanssa saa taas kaiken ylimääräisen aikansa kulumaan mukavasti. Kunhan saan kukat istutettua, niin taidan sitten keskittyä niiden "käsittelyyn", muut hommat saavat jäädä toiseen kertaan, tehdään mukavampia ensin.
Nyt taidan laskeutua alakertaan katselemaan nauhoittamaani "Emmerdalea", joten jatketaan toisella kertaa.