Laita blogiisi kuva ja selitys siitä paikasta/asiasta kodissasi mistä et pidä. Mikä sinua ärsyttää/hävettää/mihin haluat muutoksen. Sen jälkeen haasta 5 muuta blogia esittelemaan heidän ärsytyksiään.
Ensin ajattelin, että helppo juttu, mutta sitten tuli eteen valinnan vaikeus, koska meillä on nykyään kaikki paikat vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun.
Olen monesti ihmetellyt sitä, että miten sen jälkeen, kun jäin töistä pois, aikaa siivoamiseen ja paikkojen järjestelyyn ei löydy enää mistään?
Minulla tosiaan taitaa olla tuo ITTVH, josta kerroin aikaisemmin.
Ompeluhuoneeni on nykyisin yhdistetty ompelu-ja askarteluhuone, "valokuvaus studio", varasto, kaatopaikka ja välillä leikkihuonekin.Muutama vuosi sitten kesälomalla oli aina päästävä Inkan tehtaanmyymälään hakemaan kuminauhaa, sai näet halvalla. Nyt niitä sitten pursuilee joka paikasta, kuten huomaat, mutta onpahan ainakin joka lähtöön, jos joskus tarvitsee. Tietokoneen näyttö ja vasemmalla oleva taso odottavat kaatiskuormaa. Takanurkassa olevassa korissa olevat työt taas odottavat ompelijaa, jota vaan ei kuulu, ei näy. Ikkunan vieressä olevan hyllykön päällä keskeneräisiä servettikattotiilejä odottamassa ripustusnaruja. Raksavalo (toinen on jossain) antaa hyvää valoa sisällä kuvaamiseen, varsinkin, jos sen liittää himmentimeen.
Lattiat täynnä anopin jäämistöä, joka odottaa tarkempaa tutkailua siitä, mitä niille tehdään. Huomaa pöydällä olevat kangas, kaava ja sakset; istuin näet pitkästä aikaa vähäksi aikaa saumurin ääreen ja tein "pikkukillille" pitkiä kalsareita muutamat. Takana pöydällä kasa kukkapurkkeja odottamassa, että innostun taas servettitöistä. Muovikorit täynnä kaavoja, en kyllä tiedä ketä varten, sillä me kaikki olemme jo kasvaneet ulos niistä. HUOM! Te, jotka ompelette, tuo pystyssä oleva valkoinen rulla (korkeampi) on hierojien käyttämää hoitopöydän kertakäyttösuojaa, ja se on parasta kaavapaperia mitä tiedän. Kestävää, tarpeeksi leveää isommallekin kaavalle ja pysyy kankaan päällä ilman nuppineuloja. Suosittelen!
Tämä huone on myös minun ikuinen murheenkryynini. Vaikka minkä näköistä pöytää ja laatikostoa sinne kerään, ikinä ei ole tarpeeksi tilaa kaikille mapeille ja papereille niin, että saisin ne pysymään järjestyksessä.
Välillä papereita on sellainen määrä ja ne ovat niin sekaisin, etten löydä edes itseäni sieltä seasta. Vaikka tärkeä paperi juuri oli kädessä, seuraavassa hetkessä se on jo kadonnut jonkun kasan uumeniin, ja taas sitä haetaan kissojen ja koirien kanssa. Aikaa menee tähän jatkuvaan etsimiseen aivan liikaa. Voi, kun joskus sais kaikki omille paikoilleen!
Jotain hyvääkin löytyy;
ONNEKSI NÄMÄ MOLEMMAT HUONEET OVAT YLÄKERRASSA, JOTEN MONI MEILLÄ KÄVIJÄ EI TIEDÄ TÄSTÄ KAAOKSESTA MITÄÄN!
Tämä haaste piti jakaa viidelle, mutta kuten Tuija oli hoksannut, 5 on melkein kuin 2, joten haastan siis
Harakan (tämä on Harakalle vaikea haaste, sillä hänen kotinsa on aina tip top) ja Anun
Aikaisemmin, kun minulla riitti aikaa vielä askarteluun, näpräsin paljon kaikenlaista.
Tällaisen postilaatikon, jonne nämä ahkerat tontut aina kiikuttavat saamamme joulukortit, tein joskus monia vuosia ja jouluja sitten. Tähän postilaatikkoon Daniilkin aina kiikuttaa kirjeensä joulupukille!
Eilen iltapäivällä minulla oli pieni hetki "vapaata", joten äkkiä kamerareppu olkapäälle ja menoksi.
Olin niin innoissani, etten ollut huomannut edes saappaita laittaa jalkaani, vaan olin sujauttanut varpaani lenkkareihin. Aika äkkiä kyllä huomasin, mitä oli tullut tehtyä, sillä kaikki mielenkiintoiset kohteet vaativat rämpimistä melkein polvia myöden lumihangessa.
Kylläpä sitä lunta oli tullutkin paljon!
Kotiin tultuani naureskelin itselleni; olin peuhtaroinut lumihangessa kuin pieni kakara ja hauskaa oli ollut! Lähellä menevällä maantiellä ihmiset olivat katselleet kummeksuen moista mummelia! Hyvä, kun eivät olleet hälyyttäneet piipaa-autoa ;-)
Klick! Tämä piikkisika tuijotti ohi virtaavaa vettä, liekö ateriaa katsastellut!Olin jo luiskahtaa syötäväksi, kun lumen takia ei nähnyt tarkasti, missä pitävä maa loppuu, huh!
Klick! Kauniita luonnon taiteilemia asetelmia oli joka puolella.
Sain Leijonaiselta hänen itsensä maalaaman pienen enkelin. Enkeli istuu Turun tuomiokirkon portailla ja siitä se lähettää lämpöä ja onnea meille kaikille.
Kiitän Leijonaista tästä ihanasta enkelistä ja toivon, että enkeli tuo lämpöä ja onnea myös hänelle.
Tätä huomiota ei tarvinnut jatkaa, mutta sitä sai jatkaa, jos olisi joku erityinen, jota haluaisi huomioida tai kiittää.
Monet teistä joille tämän haluaisin antaa, saitte jo "Onnen enkelin" Leijonaiselta, mutta haluan antaa sen vielä teidän lisäksenne mm.
Anulle, jonka positiivista elämänasennetta ja sisukkuutta ihailen
Leenalle, minun uudelle blogiystävälleni, sillä hän tarvitsee "Onnen enkeliä" tällä hetkellä
Marja-Leenalle, sillä hän on minun ensimmäisiä blogiystäviäni, ja osaksi hänen positiivisien kommenttiensa "syynä" on minun lopullinen "hurahtaminen" tähän blogimaailmaan
Sisarusparille Hellumarja ja Kaarina, jotka ovat niin ihanan avoimia ja lämpimiä
Tänään tulimme taas Danin kanssa koulusta hieman kierrellen. Ajelimme pitkin järvenrantatietä ja Dani huomasi järvellä joutsenia.Harmi, kun tie oli kapea ja liikennettä kovin, niin en voinut jäädä pysäyksiin pitkäksi aikaa. Auton ikkunasta vaan "putki" pihalle ja "räps", ja äkkiä menoksi pois toisten jaloista.
Klick! Nämä olivat ilmeisesti tätä mieltä kuvaajista.
Klick! Pienen matkan päässä huomasimme, että niitä oli siellä enemmänkin.Rannassa oli siinä kohtaa uimaranta, joten käänsimme auton nokan sinne.
Klick! Harmi, kun en päässyt lähemmäksi, eikä ollut jalustaa mukana, jotta olisin saanut parempia lähikuvia. Käsivaralta ei oikein onnistu kovin zoomaamaan.
Klick! Veneet odottelivat seuraavaa kesää ja pääsyä taas vesille.
Kovin oli jo lumi suojaista, ei varmaan pitkään mene, kun taas on maa mustana :-( Touhusimme rannalla hetken ja palailimme sitten pikkuhiljaa kotiin laittamaan murua rinnan alle ja läksyjen tekoon.
Eilen sitten saatiin lunta tännekin. Aika tuisku oli illalla ja yöllä, mutta loppujen lopuksi lunta ei niin paljoa tullutkaan, kuin olisi kuvitellut sen myräkän jäljiltä.
Kuvaamaan en ole yhtään ehtinyt, vaan nämä kuvat ovat vuodelta 2005.
Harmi, kun loppuviikoksi jo luvattiin taas lämpöasteita!
Klick! On täällä joskus ollut kunnon talvikin, ainakin lumen suhteen.
Alan epäillä, että minulla on ITTVH eli Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus - Häiriö
Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni.
Lähtiessäni kohti autotallia, huomaan postia eteisen pöydällä.
Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa. Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.
Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.
Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään.
Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua.
Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua, kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen, kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle, joten laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.
Päivän lopuksi:
Autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.
Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.
ÄLÄ NAURA!
Jos et vielä tunnistanut tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee…ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!
VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA,
AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA,
ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!
Hauskaa viikonloppua ja yrittäkää muistaa mitä olitte
