Kyllä meitä on nyt hellitty upeilla kesäilmoilla, ja tekemistä ulkona on riittänyt niin, ettei koneella meinaa millään ehtiä edes kääntymään.

Danikin jo kotiutui Pietarista mummun iloksi, mutta ollut koko viikon melkein 40 asteen kuumeessa, joten touhuilut ovat olleet paremmin seuranpitoa!  Nyt onneksi näyttää siltä, että tauti alkaa taittua ja kohta ollaan taas kunnossa!

Kerran ehdittiin uimaan ennen kuin kuume yllätti. Daniil osaa kyllä uida, mutta mummun vaatimuksesta laittoi kuitenkin kellukkeet, koska tuossa on tosi syvää.

Laitan tähän muutaman kuvan Seitsemisen kansallispuistossa käynnistämme.

Olimme siellä Harakan ja hänen miehensä, sekä nuorimman poikamme kanssa juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina.

Lähdimme patikoimaan polkua eteenpäin, selässä reput täynnä evästä ja kamerat.

Metsä oli niin kaunista, välillä ihan kuin unikuva!

Vaikka oli lämmin, joillain oli kuitenkin myssy visusti korvilla!

Joulupukkikin oli ilmeisesti ollut patikoimassa, kun partaa oli jäänyt oksiin.

Suomaisema on aina jollain tietyllä lailla kaunis.

Metsäjärvikin oli matkan varrella!

Harakka oli kovin leikkisällä päällä ja joka käänteessä koitti mennä meiltä piiloon ;D

Onneksi kuitenkin aina löydettiin ja päästiin kaikki onnellisesti takaisin kotiin!

Vain yhtä jäimme kaipaamaan tuolla reissulla; makkaranpaistopaikkaa!

Mukavaa viikonloppua!

Toivotaan, että ihan niin kylmää ei tule, kuin on luvattu!

Inkataika on suunnittellut ja toteuttanut oman hienon blogipalkinnon, jonka hän antoi myös minulle jo vähän aikaa sitten, KIITOS INKATAIKA!

Lainaus blogipalkinnon tekstistä: "Sitä ei ole tarkoitettu jatkettavaksi eteenpäin. Sen saa minulta tunnustuksena mielestäni mielenkiintoisesta blogista ja arvostuksestani sen sisältöä ja julkaisijaa kohtaan."

Eikös olekin hieno, aivan Inkataikan "näköinen"!

Kyllä on ollutkin upeita kelejä! Ei ole paljon tullut aikaa sisällä vietettyä, vaikka minun piti niin tehdä hommia pois tällä välin, kun Daniil on siellä Pietarissa. No, tehdään sitten joskus, nyt pitää nauttia näistä ihanista kesäpäivistä.

Juhannuksena olimme Harakka-siskon luona grillailemassa. Menimme jo aikaisin päivällä, jotta ehdimme tehdä pienen "juhannusajelun". Tarkoituksenamme oli edellisvuoden tapaan mennä jonnekin luontopolulle, mutta ilma ei nyt ollut siihen oikein sopiva, joten lenkkeilimme auton kanssa.

Metsänreunassa näyttäytyi komea kurkipariskunta(ko).

Kovin kummoisia kuvia en onnistunut ilman jalustaa nappaamaan, mutta kyllä niistä linnun kurjeksi tunnistaa (luulisin)!

Aika upea ja iso lintu tuo kurki on.

Tienvarret olivat niin kauniissa kukassa koko matkan. Yhden kukkakedon laidalla oli "vähän" ränsistynyt lato.

Tämän "maitolaituri-museon" nappasin kuvaan jo aatonaaton reissullani. Maitolaituri oli jossain Teiskontien varrella.

"Museossa" oli mielenkiintoisia tuotteita. Myydäänköhän noita vielä jossain, vois olla käyttöä ;D

Aatonaaton reissulla selvisi sekin, millaiset lehmät lypsää "sinistä maitoa".

Viime sunnuntaina oli jo aikas kiva ilma, joten taas piti lähteä reissuun; olimme Harakan kanssa Seitsemisen kansallispuistossa, josta laitan kuvia tuonnempana.

Vielä kolme päivää, niin mummu saa taas pikku kaverinsa kotiin, kyllä onkin ollut ikävä!

Lämmintä loppuviikkoa!

Viikko on taas ollut niin käsittämätöntä menoa, ettei oikein itsekään ymmärrä, miten siitä taas selvittiin.
Kolme palaveria päivässä on ollut vauhti.

Tiistaina järjestimme seuramme uuden toimiston "avajaiset", jonka varjolla kutsuimme liikuntalautakunnan vieraaksemme. Näin pääsimme esittelemään heille seuramme toimintaa. Jokainen jaosto teki powerpoint-esityksen toiminnastaan, minulle tietenkin lankesi jääkiekon lisäksi myös jalkapallon esityksen tekeminen.

Seuraavat päivät meillä onkin hiljaista, sillä Daniil lähti tänään Pietarin-mummulaan kymmeneksi päiväksi. Mitenkähän selviän näistä päivistä, sillä jo nyt on kova ikävä sitä naperoa!
Monesti olen ajatellut, että olen kyllä onnellisessa asemassa, kun muksut asuvat lähellä.

Tämä kuva on joskus alkukesällä otettu, kun olimme "kirmailemassa" vähän leikkipuistossa.

Varis-herra ei tainnut meistä pitää, koska raakkui kauhealla äänellä koko ajan.

Laitanpa vielä kuvan lapsestani (naamavärkkiä ei kuulemma tarvitse näyttää), hän oli eilen isänsä ja muutaman muun fanin kanssa Helsingissä ACDC:n konsertissa.

Äitiä (siis minua) tarvittiin tässäkin, jotta fanireissu onnistui. Pitihän fanin pukeutua "koulupukuun" jollaisessa yksi yhtyeen jäsenistä kuulemma esiintyy. Onneksi en joutunut koko pukua tekemään, vaan riitti housujen pätkiminen ja muu pieni entraus. Sukkina hänellä oli valkoiset polvisukat, nuo kuvassa olevat eivät ole ne.

Ainakin oli herättänyt asullaan huomiota, sillä monet ulkolaiset fanitkin olivat pyytäneet päästä kuvattavaksi hänen kanssaan. Myös telkkariin (nelonen) olivat kuvanneet ja haastatelleet.

Kyllä miehet on lapsia - aikuisenakin! Onneksi isällään sentään oli normaalit vaatteet ;D

Ei taida meitä suosia sää juhannuksena, sillä niin on sateista ja kylmää luvattu!
No, onneksi ei olla sokerista ja ainahan sitä voi "jussia" juhlia sisätiloissa.
Katsotaan, mitä kivaa me keksitään sisko-Harakan kanssa, sillä aiomme viettää Jussia yhdessä!

HAUSKAA JUHANNUSTA KAIKILLE!

SAUNOKAA KOVASTI, MUTTA ÄLKÄÄ POLTTAKO NAHKAANNE!

Viime lauantaina alkoi lavatanssikausi ja meillä sen myötä talkoovuorot siellä.

Kylmää oli, mutta lavalle ilmestyi kuitenkin paljon odotettua enemmän tanssijoita, joten meillä riitti kiirettä aina aamutunneille saakka. Kummasti tanssijoita janottikin, vaikka terassilla lämpötila oli hieman pakkasen puolella.

Ilta sujui mukavasti, mutta seuraavana päivänä olinkin sitten melkein "liikuntakyvytön". Kymmenen tuntia oudoksesta yhtämittaisesti "vanhojen" jalkojen päällä  ei ihan seuraamuksitta suju ;D

Siitä kuitenkin selvittiin. Ensi lauantaiksi koitamme saada tuuraajat itsellemme, jotta pääsisimme TUL:n Liittojuhlien päänäytökseen Ratinaan. Nuo Liittojuhlat tuovat muistoja mieleeni, sillä itsekin olin Helsingin olympiastadionilla 60-luvun alkupuolella pidetyissä Liittojuhlissa esiintymässä. Sillä reissulla "rakastuin" ja paljon muuta mukavaa!  Olin muuten ihan televisiossakin näkynyt, eli siis TV-tähtiä ollaan! ;D  ;D

Eilisen päivän vietin unen ja valveillaolon rajamailla, sillä edellinen yö tuli valvottua, vasta kuudelta aamulla kaaduin kolmeksi tunniksi sänkyyn. NHL:n finaali-ottelu piti katsoa! Sekopää mummeli!!!!

Kuvassa Koukkujärveä; ainut kuva, jonka olen vähään aikaan ottanut.

En tiedä mikä nyt on iskenyt päälle, stressi vaiko ihan "burn out", mutta tämä viikko on ollut ihan toivotonta, tuntuu, että tekemättömät työt (ei kotityöt) kaatuu päälle ja mikään ei huvita. Tietokoneellekaan en ole itseäni saanut raahattua, ja se jos mikä kertoo, että jokin on vialla.

Kaiken lisäksi vielä molempien seuraamieni lintuperheiden poikaset paleltuivat noina pakkas öinä, kuten myös pihapöntön talitiaisen poikaset :(  Kyllä luonto on joskus julmaa!

Onneksi Dani on ollut paljon kaverinani ja hauskuuttanut minua!

Toivotaan, että aurinko alkaa paistaa ja ilmat vähän lämpenisivät!

Eilinen tarkastuskäynti tuotti tuloksia:

Nyt se sitten on koittanut  -  meinaan se hetki, että sekä silkkiuikun, että lokin poikaset ovat kuoriutuneet.

Jo lähestyessäni lokin pesää tiesin, että siellä oli poikasia, koska lokki lähti heti hyökkäykseen. Se teki sellaisia syöksyjä minua kohden, että kuvaamisesta ei tullut mitään ilman apujoukkoja.

Dani ja pappa tulivat "suojelemaan" minua, niin sain otettua äkkiä kuvan jälkikasvusta. Ainakin yksi poikanen näytti vielä olevan kuoriutumatta.

Silkkiuikun asennosta näki heti, että sielläkin oli jotain jo tapahtunut.

Vähän aikaa seurattuani uikkua, alkoikin tapahtua; siipien alla alkoi liikehdintä ja jotain raitaista tuli näkyviin.

Pieni hetki, niin koko pieni raitainen pää pilkisti esiin.

Pieni hetki, niin kaksi raitaista palleroa oli kurkistelemassa maailman menoa.

Tukka hyvin suittuna ylpeä äiti otti vastaan onnitteluja!
Mahtoikohan kaksi poikasta vielä olla kehittymässä, koska näkösällä ei ollut kuin nuo kaksi ja munia oli ollut neljä!

Sunnuntaina kävimme Danin kanssa taas strutseja katsomassa Pälkäneellä.

Tiedätkö, kuka minä olen? Klikkaa minua, niin näet!
---

Varastostamme poikaset ovat jo lennelleet omille teilleen!
---

Kyllä viikko taas vierähti nopsaan, huomenna ollaan jo perjantaissa!

Lämmin ilmakin on enää muisto vain, lämpötila tänään +5 ja satanut koko päivän. Hrrrr!

Hyvää loppuviikkoa kylmästä huolimatta!

Voiko enää kauniimmassa säässä soida Suvivirsi, kuin mitä se tänä vuonna soi koulujen kevätjuhlissa!

Koko viikonloppu oli niin kaunis ja lämmin, ettei sisällä olisi malttanut olla hetkeäkään. Eipä sitten kyllä yhtään ylimääräistä oltukaan! Lauantaina oltiin Danin kevätjuhlissa ja Emman (miniänalku) valmistujaisjuhlissa, muu aika vietettiin ulkona.

Uikkupariskunnan tilannekin käytiin tarkistamassa pyöräillen, vaikka sinne matkaa jonkin verran onkin! Siellä ei ollut tapahtunut mitään
uutta. Tänään ei tarkistusreissulle ehditty, mutta huomenna pitää taas jossain välissä ehtiä.
Pyöräiltyä tuli viikonlopun aikana muutenkin paljon.
Justiinsa tultiin kotiin (taas pyörillä), olimme katsomassa pojan futispeliä. Lähtiessä oli vielä lämmintä, mutta kesken pelin alkoi puhaltamaan tosi kylmä tuuli ja ilma muuttui aika viileäksi. Loppuviikolle onkin luvattu viileää, harmi. Lauantaina alkaa taas se työrupeama siellä tanssilavalla, toivottavasti ilma siksi vähän lämpiää, jotta tanssijoita riittäisi.

Tässä tutkitaan tarkkaan todistusta ja sitä, siirretäänkö toiselle luokalle, vai joutuuko käymään toisen kerran ekaluokan ;D
Oikein hyvä todistus tuli ja ensi syksynä ollaan sitten "kakkosia"!

Tässä keväällä, kun meidän piti viedä varastosta kaatopaikalle talven aikana kertynyttä "roinaa", punarinta ilmoitti äänekkäästi, että
älkääs yhtään tulko tänne hääräämään, sillä täällä on hänen asuntonsa. Punarinta oli näet tehnyt pesänsä varaston seinällä olevaan tyhjään
kukkakoriin. Ei siinä silloin auttanut muu, kuin jättää varaston siivous toiseen kertaan.

Onnistuin saamaan kuvankin muutamasta nuoremmasta alivuokralaisestamme! Vaikka pimeässä en oikein hyvin onnistunut tarkennuksen kanssa, näkee näistä kuitenkin nuo ihanat töyhdöt korvallisilla ;D

Poikaset osaavat jo lentää jonkin verran, joten kohta varmaan lähtevät ja me päästään lopulta tekemään sitä kaatiskuormaa!

Eivät tuntuneet mitenkään häiriintyvän, vaikka välillä oli pakko käydä hakemassa jotain varastosta. Siellä me juteltiin pitkät tovit toisillemme ;D

Taas on kaksi päivää hurahtanut niin, ettei ole huomannutkaan. Olen päivitellyt seuramme nettisivuja ensi kaudelle ja siinä sitä hommaa piisaakin. Siellä on paljon materiaalia, ja kaikkiin täytyy, jos ei muuta, niin ainakin vuosiluku muuttaa. No, toivottavasti syksyyn mennessä, kun uusi kausi alkaa, on kaikki kunnossa.  Seuraamme ollaan palkkaamassa kokoaikaista toiminnanjohtajaa ja sekin teettää monenlaista hommaa tässä vaiheessa. Tämä on ihan uusi vakanssi seurassa, joten kaikki työhön liittyvä on mietittävä alusta alkaen. Toivottavasti aikanaan sitten osaamme valita ehdokkaiden joukosta  mahdollisimman pystyvän siihen hommaan.

Yhtään kuvaakaan ei ole tallentunut kameraan ;(
Järvellä kyllä pyörähdin pikaisesti päivittämässä silkkiuikkujen ja lokkien hautomistilanteen, mutta siellä oli kaikki ennallaan.

Kun ei ole valokuvia, niin laitanpa sitten yhden löydön tuolta "arkistojen" kätköistä.

Lippua on käyttänyt mieheni mummu aikoinaan työmatkallaan Nokialta Tampereelle.
Muistatteko muuten vielä tuon aniliinikynän, joka tuossa tekstissä mainitaan?

Aurinkoista loppuviikkoa!

Aikaisemmassa postauksessani jo mainitsin, että viikonlopun monen tunnin retkeltämme ei kameraan lopulta ollut tallentunut kuin kymmenkunta kuvaa.

Klikkaa kuvaa!

Tähän kuvaan meni niistä kymmenestä seitsemän!  Harmi, kun tällaisena pienenä kuvasta tulee vähän suttu ;(


Retkellämme tie kulki pitkät matkat aivan Loimijoen tuntumassa. Kuvassa olevassa kohdassa kapusin kauheassa pusikossa kuraista rinnettä alas rantaan, mutta vaiva oli kyllä sen arvoista. Joen vesi oli kuraista, mutta paikka oli silti aivan uskomattoman kaunis. Tunnelma siellä oli aivan kuin pysähtynyt. Kesti hetken, ennen kuin maltoin kavuta kamerani kanssa takaisin autolle!

Tänään on täällä ollut aika kaunista, lämpötila keikkunut 15 - 18 asteen tuntumassa, ainoastaan pieniä paikallisia sadekuuroja on tullut.

Kävimme tarkistamassa hautomistilanteen; ei mitään uutta!

Klikkaa kuvaa!

Matkalla lintujen pesimäpaikalle poikkesimme vilkaisemaan Viinikanniemen leirintäaluetta, josko olisi tullut jotain uutta. Tämä kuva on laivalaiturilta. Viinikanniemi on kaunis ja hyvinhoidettu leirintäalue, mutta valitettavasti meille vähän liian lähellä. Yhtenä kesänä kuitenkin jatkoimme lomaamme viemällä vaunun tuonne ja kävimme sieltä käsin töissä vähän aikaa.

Viinikanniemessäkin oli hautomispuuhat meneillään. Taisin olla vähän "outo lintu", kun minulle niin pörhisteli!

Ei ollut poikasia vielä sielläkään!

Nokikana oli myös hautomispuuhissa, mutta oli sellaisen kaislikon suojassa, että kuvasta ei juuri selvää saa.

Kaunista (toivottavasti) alkavaa viikkoa kaikille!